Orivirran saarto, GCJPM4, 13.08.2004
Järvi-Suomessa GPS:ien ilmoittamat välimatkat ovat välillä varsin huvittavia. Meillä GPS ilmoittama matka kotoa kätkölle oli 35 km, mutta todellisuudessa auton mittariin kertyi 85 km ennen kuin olimme kätkön luona. Niin sitä vain kävi, että pari järven selkää piti kiertää matkalla Ylämyllyltä Savonrannalle.
Itse kätkö sijaitsee vanhan ruotsalaisen linnakkeen raunioilla (röykkiö epämääräisiä kiviä). Linnake on rakennettu joskus 1500-luvun alulla ja huippuvuosinaan sen miehitys oli 300-400 miestä. Tarkkaa aikaa milloin linnake on hylätty ei tiedetä, mutta vielä 1600-luvun puolessa välissä siihen on tehty muutostöitä. Tie kätkön lähelle on vanha tie Orivirran ylittäneelle lossille.
Vanha lossin päätepistekin on saaressa, joten matkalla kylältä lossille on vanha silta, joka on onneksi jätetty paikoilleen ja on edelleen käytössä. Ajaessamme järven rantaa kohti kätköä, näimme pelastuslaitoksen veneen matkalla kohti laituria lähellä kätköä, vanhan sillan toisella puolen kylältä katsottuna. Tämä sai meidät ihmettelemään, sillä yleensä paloasemalta veneelle matkataan sammutusautolla eikä vanhan silta kestäisi sellaista painoa. Tilanne kuitenkin ratkesi kun näimme havaitsemamme veneen lähempää ja totesimme ettei kyseessä ollut pelastuslaitoksen venekalustoa. Itse kätkö löytyi linnoituksen raunioiden seasta Kassun avustaessa tällä kertaa.
Kun olimme kätkön löytäneet, päätimme huvittaa Flippeä heittelemällä keppiä joka puolelle rauniota ja vettä. Aina välillä silmät eivät pysyneet perässä ja Flippe joutui käyttämään nenäänsä etsinnässä. Yhdellä etsintäkerralla saimme tämän kuvan Flipestä seisomassa ylväänä.
Sillä välin kun Flippe jahtasi keppiä, Anna aloitti mustikoiden metsästämisen. Vaikka kesän sato ei olekaan ollut kovin kummoinen, saimme riittävästi makeutta suihimme. Ja pojat eivät saaneet yhtään mustikkaa.
Orivirran ylittävä uusi silta on rakennettu vuonna 1965. Sen korkein alituskorkeus on 12 m, joten silta tarjoaa varsin muhkeat näkymät yli Orivirran ja lähisaarten. Onneksi sillalla ei ollut ruuhkaa ja saimme napattua muutaman kuvan (auto oli siis pysäytettynä sillalle). Suomen maaseutu on loppupelissä varsin hiljainen perjantai-iltana, jopa kesäisenä sellaisena. Paluumatkalla meillä oli jo kaksi väsynyttä noutajaa nukkumassa takapenkillä.
