The Kalmanniemi cache was only a few days old when we first got to it. We had just found all of the caches that were in the vicinity of Joensuu and expected the next cache to be quite a drive away from us. Luckily Kalmanniemi came along. It’s near a memorial of an old monastery – its name is literally peninsula of the dead. The name comes from the monasteries cemetery, which was found before the old monastery was known about. We also found our first travel bug there.
Kalmanniemen kätkö oli ollut paikoillaan vain muutaman päivän kun kävimme sen löytämässä. Olimme tässä vaiheessa käyneet jo kaikki Joensuun alueella olevat kätköt ja oletimme seuraavan kätkön olevan pidemmän ajomatkan päässä. Onneksi Kalmanniemi putkahti kartalle siinä välissä. Se on lähellä entisen luostarin muistomerkkiä. Niemen nimihän tulee luostarin hautausmaasta, joka löydettiin kauan ennen kuin oli tietoa luostarin olemassaolosta paikalla. Löysimme kätköstä myös ensimmäisen travel bugimme.
While Ramin was writing our log entry, Flippe was more than a little impatient while waiting for someone to play with him. Since Kuhasalo is a glade of tranquility in Joensuu, we decided to walk around the peninsula and enjoy the sunny and windy day.
Raminin kirjoittaessa logimerkintäämme Flippe alkoi osoittaa merkittäviä levottomuuden oireita odottaessaan leikkikaveria. Koska Kuhasalo on Joensuun rauhallisimpia paikkoja, päätimme kävellä lenkkipolun ympäri ja nauttia kauniin aurinkoisesta ja tuulisesta päivästä.
It was a day on which Pyhäselkä decided to show its wilder side. While most Finnish lakes are narrow and filled with bays, peninsulas, and islands, Pyhäselkä offers a large body of open water and the most isolated islands in any Finnish lake – over four kilometers from the nearest shore. So you an imagine, even small waves seem large around here.
Vaikka kyseessä oli kaunis kesäpäivä, tuuli sai Pyhäselän näyttämään villimmän puolensa. Siinä missä suurin osa suomalaisista, etenkin Järvi-Suomen, järvistä on täynnä niemiä, lahtia ja saaria on Pyhäselkä varsin laaja selkä. Keskellä olevat saaretkin ovat Suomen järvistä eristyneimmät ollen jopa neljän kilometrin päässä mantereesta. Näin pienten avonaisten vesialueiden kanssa kohtuullisen pienetkin aallot näyttävät suurilta.
Our swimmer, Flippe, got to experience the waves firsthand. He’ll truly go anywhere after a stick, ball, or frisbee. We started out in slightly smaller waves until he graduated to full force of the waves that day. Again he showed that he will not stop until he drops. We finally headed home after a shivering dog started to crawl out of the waves and onto the shore.
Uimarimme Flippe sai kokea aallokon kaiken voiman. Flippe oikeasti menee minne tahansa kepin, pallon tai frisbeen perässä. Aloitimme heittelyn aluksi pienempään aallokkoon ja kokemuksen karttuessa siirryimme kovimman aallokon kohtaan. Jälleen kerran Pippurimme osoitti, ettei lopeta niin kauan kuin jalat vain kantavat. Lähdimme lopulta kotia kohti kun aallokosta raahautui kalliolle kylmästä tärisevä koira.
